Vaatteet.

Olen tässä nyt kunnostautunut tolla ompelu puolella. Vähän enemmänki!
Kerrottakoon kaikille että mussa on kaiketi aina asunu pienen pieni käsityö ihminen. Joskus se jopa kasvaa vähän suuremmaks! Vaikka niin päätin silloin joskus ku tän väsäsin, etten rupee tänne laittelee mitään kuvia vaatteista, asusteista taikka koruista, yhtäään mistään semmosesta. Olen kuitenkin päättynyt nyt toisin. Laitan tänne juuri sitä mitä haluan. Meneillään on muutosten aika. Sovitaan niin.

En tiedä koska saan tänne jotain somasia kuvia omista vaatekappaleistani jotka huristelen mummun vanhalla pfaff ompelukoneella aivan oman pään sisältämin taidoin. Ideat tulee mistä lystää, otan mallia, keksin itse ja katson muilta. Kaikki minun ompelussani on sallittua eikä oikeaa tai väärää tapaa ommella saumaa ole olemassakaan, saatikka vetoketjuista puhumattakaan. Vaatteiden pysyessä päällä, itse niistä tykäten ne ovat = täydellisiä.
( Valjastaen äitini kuvaajakseni lähipäivinä puen päälleni vaatteet, otan kuvan laukuista ja koruista + lisäksi toivon että saan ne tänne. Edes omaksi ilokseni)

Tiistai.

Tämä ei niin toimi.
En osaa koskaan kirjottaa sillo ku on jotain muutaki elämässä.
Mun oma pieni elämä muuttu hetki sitte, aivan uudella tavalla. Luulin, että se ois jotenki maailman loppu tai jotain.. Mut nyt voin vaan nauraa itelleni. Kun vihdoin uskaltaa luopuu jostain, voi saada jotain uutta tilalla. Niin kliseetä, niin kaikkea, mutta myös niin totta. Joko valitettavasti tai onneksi.
Mun kohalla onneksi.

Oon syntyny ihan kesän alussa. Summer girl. Auringon tullessa esiin, ja paistaessa tännekki on ihan sama kuinka vinksallaan kaikki ois, oon silti ilonen. Oikeestaan nyt ku kaikki puut ja ruoho on tullu vihreeks oon ihaillu sitä koko ajan! Varmaan kaverit ihan kyllästyneitä jo ku ihailen " vitsi toi ruoho. Mennään ulos!". Ensimmäistä kertaa näin. Mut en valita.

Olen tehnyt mekon, muokannut toisen. Voin sanoa saaneeni jotain aikaseks, kaikesta huolimatta. Olen ylpeä. Ja nyt odotan vaan että vihdoinkin pukisin päälleni jotain mitä olen itse saanut aikaan.

Nimi

Tässä aloitellessa, en oikein tiedä mitä odotan tältä.
Oman kirjoittamisen uudelleen syntymistä? Jotain sellaista. Siihen kuitenki tarvitsen sen hetken kun mietin. Rakastan miettimistä, ajattelemista. Toki myös vihaan sitä. Se on kuitenkin piirre jota en itsessäni voi muuttaa. Kun illalla sänkyyn mentäessä alkaa päässä pyöriä asia, josta haluaisi kirjoittaa, ottaa päähän että juuri tuli sulkeneeksi koneen. Mutta yritetään!

Aloitetaan tämän paikan nimestä. Tervetuloa kerhoon. Totesin hetki sitten, että kappas. Toivotan ystäviä, tuttuja ja joskus tuntemattomia tervetulleeksi kerhoon.
Mikä tämän päivän kerho on? Onko tänään " Odotan kesää- kerho" vaiko " Vihaan sinua-kerho" ? Siihen ei aina löydä vastausta. On kuitenkin hauska todeta ettei ole yksin. Eikö? Kun huomaat, että joku muu painii aivan saman asian tai edes saman tyylisen asian kanssa sitä tuntee kieroutunutta hengenheimolaisuutta ja tekee mieli perustaa kerho!
Tervetuloa kerhoon siis.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kirjottaisin vain päivän kerhoista. Kirjoitan kaikesta mitä mieleen tulee ja juuri niinkuin itse tykkään. Toivotan kaikki siis myös tervetulleeksi minun, nuoren neidon, ajatuksiin. Kaikkeen siihen mitä päivät, tunnit, minuutit ja sekunnit saavat minut ajattelemaan ja tuntemaan. Mitä alan ajatella kaikesta? Mitä päättelen? Minkä yritän selittää olevan yleistä ja minkä en?

/Hienoa.

Hei.

Tervetuloa kerhoon.

Erittäin omaperäistä, mukavaa ja kaikkea mahdollista.
Uskalsin ja tässä sitä ollaan.

Tulevaisuus? Ei mitään tietoa vielä.
Kritiikkiä on tullut aikasemmin teksteistä ja kaikesta muusta mahdollisesta, mutta otan sen mieluusti vastaan. Tarkoitukseni on herättää joku ajatus, kysymys tai vaikka vastaväite. Sillä ei ole merkitystä. Luettuasi ainut toiveeni on että mieleesi on tullut jotain. Jotain saa olla aivan mitä tahansa, jaa se kanssani.

Kiitos.