Tämä juttu ei nyt ota tuulta alleen mutta ehkä täällä voi silloin tällöin käydä jotain väsäämässä. Vaatii panostusta, valitettavasti :) ja kameraa. Kuvat kiinnittävät huomiota.
Olen liittynyt silmälasi ihmisten joukkoon muutama päivä sitten. Se on hassua ajatella kuinka oudolta sitä itsensä tuntee lasit päässään. Vaikka maailma kirkastuu tuntuu että kaikki muu tarvitsee totuttelua.. ja kauan :D Näin aluksi en kyllä kykene käyttämään noita koko ajan.
Ja huomenna liityn myös siihen kerhoon ihmisiä joilta on poistettu viisaudenhammas. Pelkään ja vihaan ja inhoan hammaslääkäriä. Kamalimmaksi on osoittautunut siinä huoneessa odottaminen ennen kun pääsee makoilemaan sinne tuolille. Ja juuri kun aloin sisäistää ajatuksen " Hammaslääkäri ei ole niin kamala asia" alkoi viimeinen tuleva viisaudenhampaani vihoitella ja tappaa poskeani. Nyt kun kipu on jo laantunut, ja olen pariviikkoa odotellut hammaslääkäriin pääsyä alkaa tuo poisto kummitella mielessä yhä enemmän ja enemmän. Kuulemani kauhutarinat eivät helpota oloani yhtään. Ja kaiken lisäksi en tykkää piikeistä, en halua nähdä niitä niin kaikki on vähän enemmän okei. Mutta kerran aikaisemmin kun hammaslääkärissä on puudutettu, sen puudutuspiikin kuva on jäänyt verkkokalvolleni ikuisiksi ajoiksi. Ei helpota asiaa. Huomisen jälkeen olen kokemusta rikkaampi ja toivon mukaan hengissä. Tämä parin viikon pohdinta aika on vaan pahentanut, en usko että kaksi viikkoa sitten päästin suustani lauseita " ihan sama, repikööt sen pois. sattuuu ei voi syyyödäää!" juu repikööt pois vaan. Kuhan mua ei satu sillo, eikä sen jälkeen!
Valitus.
